Kirjoittaja luo ja kehittää Kaverisovellukselle sosiaalisen kestävyyden konseptia.
Kaveritaidoista puhuttaessa mieleen tulee varhaiskasvatuksen vanhempainvartit ja ala-asteen teemaviikot. Ne ovat taitoja, joita tarvitsemme sujuvaan vuorovaikutukseen muiden, mutta myös itsemme kanssa. Miksi sitten lopetamme kaveritaitojen ”opettelun” usein jo ala-asteen jälkeen, kun samaan aikaan jopa joka kolmas aikuinen kokee yksinäisyyttä?
Yksinäisyyden syyt ovat moninaisia, mutta harvoin tilanne on sellainen, ettei ihmisiä kerta kaikkiaan ole mahdollista tavata. Monesti kyse on siitä, ettei tiedetä, mistä aloittaa. Moni meistä pienten lasten vanhemmista tunnistaa varmasti tilanteen leikkipuistosta, jossa lapset leikkivät sujuvasti ja iloisesti keskenään, vanhempien pitäessä huolta, että liukumäkeen mennessä ei etuilla eikä kaveria tönitä. Samaan aikaan vanhemmat seisovat puiston eri laidoilla puhumatta toisilleen. Tilanne on tuttu myös koirapuistosta, joita koiranomistajat käyttävät monesti sosiaalistaakseen koiriaan. Miksemme suhtautuisi omiin kaveritaitoihimme samalla päättäväisyydellä?
Kaveritaitoihin liittyy olennaisesti myös tunne- ja vuorovaikutustaidot, ja voidaankin puhua myös sosiaalisista taidoista. Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään, mutta kuten muidenkin taitojen suhteen, toiset ovat onnekkaampia kuin toiset. Hyvä uutinen kuitenkin on, että niitä voi harjoitella, eikä koskaan ole liian myöhäistä. Pandemia-aika on opettanut meille muun muassa sen, että olemme hyvin kykeneväisiä oppimaan uutta, vaikkapa käyttämään tietokoneen eri viestintä- ja ryhmätyöalustoja. Virheiltä ja kömmähdyksiltä ei ole vältytty, mutta se ei ole elämässä tarkoituskaan.
Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin taito olla kaveri
Kaveritaidoilla ei tarkoiteta kykyä hankkia suurta kaverijoukkoa ympärilleen, tai kykyä toimia työpaikan taukohuoneen viihdyttäjänä. Niihin kuuluu esimerkiksi tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu, toisen ihmisen kuuntelu ja myötätunto, sekä omien mielipiteiden esittäminen. Kaveritaitoja ei siis pidä sekoittaa sosiaalisuuteen, sillä meillä jokaisella on erilaiset temperamentit ja omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Siinä missä introvertin voi olla vaikea esittää omaa kantaansa, ekstrovertin kompastuskivenä voi olla toisten ihmisten kuuntelu.
Sen lisäksi, että hyvät kaveritaidot helpottavat uusien ihmissuhteiden solmimista ja erilaisissa yhteisöissä toimimista, ne auttavat meitä voimaan paremmin, sillä hyvien kaveritaitojen pohjana on itsetuntemus ja myötätunto itseä kohtaan. Oppimalla tunnistamaan tunteemme ja ilmaisemaan niitä turvallisesti, olemme onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäämme. Se taas heijastuu positiivisesti myös ihmisiin ympärillämme.
Varmista työpaikan saanti kehittämällä kaveritaitoja
Kyse ei kuitenkaan ole vain hyvinvoinnista ja ihmissuhteista. Yhteiskunnassamme on meneillään teknologiamurros, joka vaikuttaa suuresti työelämään nyt ja tulevaisuudessa. Teknologian kehittyessä tietyt työtehtävät tulevat katoamaan, mutta myös uusia työtehtäviä syntyy. Tulevaisuuden työelämässä juuri vuorovaikutustaidot tulevat olemaan olennaisia. Huonoilla kaveritaidoilla varustetut tulevat siis olemaan huonommassa asemassa työmarkkinoilla. Yhteiskunnan eriarvoisuus on ongelma myös meillä Suomessa ja yksi keino ennaltaehkäistä tilanteen pahenemista, olisikin panostaa väestön kaveritaitoihin jokaisessa ikäluokassa.
Luodaan yhdessä aikuisten kaveritaitoja
Kaverisovellus haluaa olla mukana rakentamassa kestävämpää ja vähemmän yksinäistä yhteiskuntaa helpottamalla uusien ihmisten tapaamista ja tarjoamalla apua kaveritaitojen opetteluun. Olemme vasta alussa, mutta toivomme Kaverisovelluksen käyttäjien kehittyvän rinnallamme.
Voit aloittaa kaveritaitojen petraamisen vaikka heti. Hengitä rauhassa sisään, ja ulos. Kysy itseltäsi ”mitä kuuluu?”. Kuuntele kärsivällisesti, älä hoputa tai tuomitse. Suhtaudu vastaukseen myötätuntoisesti. Sen jälkeen voit toistaa saman kysymyksen vaikkapa naapurille. Kaverisovelluksen kautta voit luoda avoimen kaverikutsun ja laittaa hyvän kiertämään. Parasta siinä on, että hyvä palaa aina takaisin.